Kyläilyt kunniaan

 

Katri Tapola (teksti), Karoliina Pertamo (kuvitus) ja Carlos da Cruz (graafinen suunnittelu ja taitto) Tuttityttö ja peukalopoika. 2018 Helsinki: Teos.

  
Hyvän mielen kuvakirja pienille

Tuttityttö ja peukalopoika on Katri Tapolan kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama ihana kirja kahdesta pienestä lapsesta ja heidän äideistään kyläilemässä toistensa luona. Läheisyys ja lämpö, lapsuuden ja vanhemmuuden hyvät hetket ovat tässä kirjassa onnesta pulputen mukana.

Tässä on siis hyvän mielen kirja parhaimmillaan!

Halauksia!

Kirja on juuri pieneenkin käteen sopivaa mallia ja kokoa. Juuri ihana pienille lukijoille. Tekstiä on sopivan vähän mutta silti se kertoo monta tarinaa siitä, mitä lapsille voi yhden kyläilyn aikana tapahtua. Karoliina Pertamon kuvitus on lämmintä ja tuo esille touhun, liikkeen ja halaukset. Teksti ja kuvitus tukevat toisiaan ja kirja tarjoaa pienille silmille ja sormille kiinnostavaa etsittävää.


Kyläilyn aikana lasten leikki on seikkailu, joka etenee tilanteesta toiseen. Kalle Kalkkaro ja Liisa Lisko varmasti tarjoavat pienille lukijoille juuri sopivasti jännitystä, vaikka eivät ole yhtään vaarallisia.

Sosiaalisten suhteiden merkityksestä

Kyläilyjen ja sosiaalisen elämän tärkeys ylipäätään  tulevat mielestäni kivasti esille tässä kirjassa. Esimerkiksi Suvi Jaakkola on kirjoittanut AntroBlogissa siitä, miten Suomessa, kaikista äitien kannalta hyvistä puolista huolimatta,  näyttäytyy äitiys pitkälti yksilösuorituksensa ja sosiaalisen tuen perinne puuttuu.

Leikkiä ja herkkuja!

Minulle kyläilyt ja perhekahvilat olivat henkireikä vallankin silloin kun lapset olivat täyspäiväisesti kotihoidossa. Olen ikionnellinen, että löysin leikkipuisto Viikkarin vauvakahvilan, seurakunnan vauvamuskarin, lähileikkipuiston imetystukiryhmän, äitien seuranhakuilmoitukset netissä ja ennen kaikkea itselleni äitikavereita, joiden myötä myös niitä kyläilyjä ja muita kivoja juttuja kuului elämään, kun esikoiseni oli ihan pieni, jolloin koin ensin olevani todella yksin uudenlaisessa tilanteessa, osallistuvasta puolisosta huolimatta. Moni noista ystävistä on sittemmin muuttanut toiselle paikkakunnalle emmekä näe enää usein mutta todella tärkeitä he olivat juuri tuolloin ja säilyvät mielessä varmasti ikuisesti.

Ja kyllä pienillä ystävillä ja perheen ulkopuolisilla aikuisilla on iso merkitys myös lapsille. Suomessa kun ehkä jollakin tavalla elää ideaaliajatus äidin kanssa kotona olevista alle kolmivuotiaista, jotka eivät äidin lisäksi muuta tarvitse. Mutta minä sanon siihen pyh, jokaista, jo ihan pientäkin viehättää myös sosiaalinen elämä ympärillä. Todella kivaa siis, että Katri Tapola on kirjoittanut kyläilystä lähinnä lasten näkökulmasta ja Karoliina Pertamo on kuvittanut kirjan elämänläheisesti leikin seikkailun, lepo- ja mehuhetken mukavuuden kuvaten.

Meillä tämä tietenkin luettiin lasten kanssa. Jos he olisivat vähän pienempiä olisi tästä varmasti tullut osa meidän vakiolukemistoa. Onneksi tiedän montakin ihanaa pikkuista, joista yhdelle aion tämän kirjan antaa. Tälle kirjalle ennustelisin hyvää sijaa sarjassa vuoden 2018 kuvakirja pikkuisille.

Tuttitytöstä ja peukalopojasta on aiemmin kirjoitettu ainakin blogissa Sininen keskitie.

Olen saanut Tuttitytön ja peukalopojan arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitos!