Valloittava Mimosa!
Camilla Mickwitz: Mimosa. Weilin+Göös, 1984 (alunperin 1983).
Mimosan syntymäyö (1985) Weilin+Göös, 1985.
Mimosa ja täysikuufestivaali Weilin+Göös, 1987.
Nyt on aika esitellä pääsiäisen kunniaksi Camilla Mickwitzin luoma hahmo, pieni noita Mimosa. Muistan, että minulle on lapsena luettu jotakin Mimosa kirjaa ja se oli mielestäni aivan ihana. Kuvitus jäi mieleen suurimpana suosikkina kaikista lapsuuden rakkaista kirjoista. Aikuisena olin tosi ilahtunut kun jossakin lastenkirjakuvitusten näyttelystä löysin näitä kuvia kun en ollut ollut varma olinko kuvitellut koko kirjan vai oliko sellainen ollut oikeasti olemassa. Myöhemmin löysin vielä Lastenkirjainstituutin julkaisemia Mimosa aiheisia kortteja ja nekin olivat mielestäni tosi ihania. Kun esikoinen oli pieni, haalin näitä kirjoja huutonetistä ja maksoin niistä muistaakseni ihan reippaita summia vallankin siihen nähden, että osa noista on kirjaston poistoja. Tuolloin Mickwitzin tuotannosta ainakin Jason ja Emilia sarjan kirjoista tuli myös uusintapainoksia ja ihmettelen miksei Mimosasta ilmeisesti ole tullut vieläkään. Muutkin Mickwitzin kirjat ovat kyllä hienoja mutta minusta Mimosa silti pesee muut mennen tullen.
Mimosa kirjassa noitaäiti jättää lapsensa yöllä korissa ankean lastenkodin rappusille työmatkansa ajaksi hoidettavaksi. Aikuiset eivät tietenkään usko Mimosan olevan noita, toisin kuin lapset, jotka näkivät hänen saapumisensa yöllä. Aikuisten silmissä kiltti Mimosa vain nukkuu mutta lasten silmissä hän laittaa tuulemaan lentäessään luudallaan ja järjestäessään yllätyksiä aikuisille. Eniten Mimosa tuulettaa asenteita. Lopulta kuria ja järjestystä vaatineet, siisteyteen, hiljaisuuteen ja laskemiseen keskittyneet aikuiset uskaltavat olla päivisinkin sitä, mitä öisin ovat salattujen oviensa takana ja elämä lastenkodissa ei ole enää ennallaan vaan kaikki ovat onnellisempia.
Mimosan syntymäyö kirjassa kerrotaan pääsiäisyönä syntyneen Mimosan syntymäyöjuhlinnasta. Tässä juhlassa Mimosta tulee pieni iso noita. Melko eriskummalliset sukulaisnoidat kissoineen saapuvat juhlimaan Mimosaa mutta keskittyvät vain itseensä ja unohtavat Mimosan kokonaan yrttijuomaa hörppiessään ja varpaitaan myöten oudoiksi muuttuessaan. Lopulta Mimosa kuitenkin yllättää kaikki tempuillaan ja taidoillaan ja Mimosa saa sukulaisetkin houkuteltua Kyöpelinvuoren pääsiäiskokolle hauskanpitoon. Tämä kirja liittyy sarjan kirjoista eniten pääsiäiseen ja monet pääsiäisen symbolit kuten tiput, puput, mämmi ja pääsiäismunat ovat päässeet kirjaan mukaan.
Mimosa ja täysikuufestivaali kirjassa utelias ja jo omilleen Muskotti äidin hoivista muuttanut Mimosa tutustuu paitsi Kyöpelinvuoreen myös joen toisella puolella sijaitsevaan Taikurinlaaksoon. Taikurinlaaksossa on meluisaa ja savuista ja taikurit tekevät loppumatta kokeitaan ja kehittelevät uusia vekottimia ja keksintöjä. Aivan erityisesti taikurit haaveilevat lentotaidosta. Noitia taikurit kuitenkin haluavat käyttää lähinnä apureinaan, siivoojina, hierojina, terveellisen ruuan laittajina ja vähäpukeisina avustajina juhlissaan, joissa esittelevät temppujaan. Mimosa hämmästelee tilannetta ja pohtii muun muassa näin:
Aivan kuin taikurit eivät olisikaan kasvaneet isoiksi ja muuttaneet pois kotoa... Taikurit puhuvat ja noidat vain kuuntelevat. Ihan kuin noidat eivät uskoisi, että heidän salaisuutensa ovat yhtä tärkeitä kuin taikureiden salaisuudet. Jos taikurit nostaisivat hattunsa silmiltään, kun käyvät Kyöpelinvuoressa, ja katsoisivat ympärilleen, he ehkä saisivat ideoita keksintöihin, joista todella olisi hyötyä... Jos kaikki ovat sitä mieltä, että juuri heidän työnsä on kaikista tärkein, silloinhan kaikki työt ovat yhtä tärkeitä.
Pohdintansa tuloksena Minosa päätyy järjestämään Täysikuufestivaalin, jossa noidat esiintyvät ja tarjoavat rihkaman sijasta kaikille herkkuja ja ohjelmaa, jossa kaikki voivat olla mukana vaikkei avustajia tarvitakaan. Juhlat ovat menestys ja lopulta syntyy silta asuinalueiden välille ja YKVTL eli Yhdistyneet Kyöpelivuori ja Taikurinlaakso. Kaikki siis pääsevät hyötymään toistensa taidoista ja päättämään yhdessä hyödyllisistä ja tärkeistä taikatempuista ja keksinnöistä.
Mimosa kirjat ovat pullollaan herkullisia värejä ja sadun taikaa mutta myös yhteiskunnallista kantaaottavuutta. Kirjojen sanoma on jotenkin ajalleen ihanan tyypillinen. Asiat voidaan ratkaista kun halutaan ja kaikki voidaan nähdä kehityskertomuksena, jossa asiat muuttuvat paremmiksi yhteiskunnallisella tekemisellä ja toiminnalla. Voisin kuvitella, että konservatiivisten aikuisten mielestä ainakin Mimosa ja täysikuufestivaali saattaisi jopa ylittää hyvän maun rajan. Niin selviä ovat kirjassa viittaukset sukupuoliin (tosin kirjaa olisi houkuttelevaa pohdiskella myös vaikkapa ympäristöliikkeen kannalta) mutta myös seksuaalisuuteen. Erityisesti sarjan kahdessa ensimmäisessä osassa tulee esille myös lapsen arvostus ja sen tärkeys, että lapset huomataan ja heitä arvostetaan sellaisina kuin he ovat. Samaa Mickwitz toivoo myös enemmän aikuisten maailmaa käsittelevässä Mimosa ja Täysikuufestivaalissa, jossa keskinäisen kunnioituksen löytyminen taikurien ja noitien välillä on ykköskysymys.
Camilla Mickwitz: Mimosa. Weilin+Göös, 1984 (alunperin 1983).
Mimosan syntymäyö (1985) Weilin+Göös, 1985.
Mimosa ja täysikuufestivaali Weilin+Göös, 1987.
Nyt on aika esitellä pääsiäisen kunniaksi Camilla Mickwitzin luoma hahmo, pieni noita Mimosa. Muistan, että minulle on lapsena luettu jotakin Mimosa kirjaa ja se oli mielestäni aivan ihana. Kuvitus jäi mieleen suurimpana suosikkina kaikista lapsuuden rakkaista kirjoista. Aikuisena olin tosi ilahtunut kun jossakin lastenkirjakuvitusten näyttelystä löysin näitä kuvia kun en ollut ollut varma olinko kuvitellut koko kirjan vai oliko sellainen ollut oikeasti olemassa. Myöhemmin löysin vielä Lastenkirjainstituutin julkaisemia Mimosa aiheisia kortteja ja nekin olivat mielestäni tosi ihania. Kun esikoinen oli pieni, haalin näitä kirjoja huutonetistä ja maksoin niistä muistaakseni ihan reippaita summia vallankin siihen nähden, että osa noista on kirjaston poistoja. Tuolloin Mickwitzin tuotannosta ainakin Jason ja Emilia sarjan kirjoista tuli myös uusintapainoksia ja ihmettelen miksei Mimosasta ilmeisesti ole tullut vieläkään. Muutkin Mickwitzin kirjat ovat kyllä hienoja mutta minusta Mimosa silti pesee muut mennen tullen.
Mimosa kirjassa noitaäiti jättää lapsensa yöllä korissa ankean lastenkodin rappusille työmatkansa ajaksi hoidettavaksi. Aikuiset eivät tietenkään usko Mimosan olevan noita, toisin kuin lapset, jotka näkivät hänen saapumisensa yöllä. Aikuisten silmissä kiltti Mimosa vain nukkuu mutta lasten silmissä hän laittaa tuulemaan lentäessään luudallaan ja järjestäessään yllätyksiä aikuisille. Eniten Mimosa tuulettaa asenteita. Lopulta kuria ja järjestystä vaatineet, siisteyteen, hiljaisuuteen ja laskemiseen keskittyneet aikuiset uskaltavat olla päivisinkin sitä, mitä öisin ovat salattujen oviensa takana ja elämä lastenkodissa ei ole enää ennallaan vaan kaikki ovat onnellisempia.
Mimosan syntymäyö kirjassa kerrotaan pääsiäisyönä syntyneen Mimosan syntymäyöjuhlinnasta. Tässä juhlassa Mimosta tulee pieni iso noita. Melko eriskummalliset sukulaisnoidat kissoineen saapuvat juhlimaan Mimosaa mutta keskittyvät vain itseensä ja unohtavat Mimosan kokonaan yrttijuomaa hörppiessään ja varpaitaan myöten oudoiksi muuttuessaan. Lopulta Mimosa kuitenkin yllättää kaikki tempuillaan ja taidoillaan ja Mimosa saa sukulaisetkin houkuteltua Kyöpelinvuoren pääsiäiskokolle hauskanpitoon. Tämä kirja liittyy sarjan kirjoista eniten pääsiäiseen ja monet pääsiäisen symbolit kuten tiput, puput, mämmi ja pääsiäismunat ovat päässeet kirjaan mukaan.
Mimosa ja täysikuufestivaali kirjassa utelias ja jo omilleen Muskotti äidin hoivista muuttanut Mimosa tutustuu paitsi Kyöpelinvuoreen myös joen toisella puolella sijaitsevaan Taikurinlaaksoon. Taikurinlaaksossa on meluisaa ja savuista ja taikurit tekevät loppumatta kokeitaan ja kehittelevät uusia vekottimia ja keksintöjä. Aivan erityisesti taikurit haaveilevat lentotaidosta. Noitia taikurit kuitenkin haluavat käyttää lähinnä apureinaan, siivoojina, hierojina, terveellisen ruuan laittajina ja vähäpukeisina avustajina juhlissaan, joissa esittelevät temppujaan. Mimosa hämmästelee tilannetta ja pohtii muun muassa näin:
Aivan kuin taikurit eivät olisikaan kasvaneet isoiksi ja muuttaneet pois kotoa... Taikurit puhuvat ja noidat vain kuuntelevat. Ihan kuin noidat eivät uskoisi, että heidän salaisuutensa ovat yhtä tärkeitä kuin taikureiden salaisuudet. Jos taikurit nostaisivat hattunsa silmiltään, kun käyvät Kyöpelinvuoressa, ja katsoisivat ympärilleen, he ehkä saisivat ideoita keksintöihin, joista todella olisi hyötyä... Jos kaikki ovat sitä mieltä, että juuri heidän työnsä on kaikista tärkein, silloinhan kaikki työt ovat yhtä tärkeitä.
Pohdintansa tuloksena Minosa päätyy järjestämään Täysikuufestivaalin, jossa noidat esiintyvät ja tarjoavat rihkaman sijasta kaikille herkkuja ja ohjelmaa, jossa kaikki voivat olla mukana vaikkei avustajia tarvitakaan. Juhlat ovat menestys ja lopulta syntyy silta asuinalueiden välille ja YKVTL eli Yhdistyneet Kyöpelivuori ja Taikurinlaakso. Kaikki siis pääsevät hyötymään toistensa taidoista ja päättämään yhdessä hyödyllisistä ja tärkeistä taikatempuista ja keksinnöistä.
Mimosa kirjat ovat pullollaan herkullisia värejä ja sadun taikaa mutta myös yhteiskunnallista kantaaottavuutta. Kirjojen sanoma on jotenkin ajalleen ihanan tyypillinen. Asiat voidaan ratkaista kun halutaan ja kaikki voidaan nähdä kehityskertomuksena, jossa asiat muuttuvat paremmiksi yhteiskunnallisella tekemisellä ja toiminnalla. Voisin kuvitella, että konservatiivisten aikuisten mielestä ainakin Mimosa ja täysikuufestivaali saattaisi jopa ylittää hyvän maun rajan. Niin selviä ovat kirjassa viittaukset sukupuoliin (tosin kirjaa olisi houkuttelevaa pohdiskella myös vaikkapa ympäristöliikkeen kannalta) mutta myös seksuaalisuuteen. Erityisesti sarjan kahdessa ensimmäisessä osassa tulee esille myös lapsen arvostus ja sen tärkeys, että lapset huomataan ja heitä arvostetaan sellaisina kuin he ovat. Samaa Mickwitz toivoo myös enemmän aikuisten maailmaa käsittelevässä Mimosa ja Täysikuufestivaalissa, jossa keskinäisen kunnioituksen löytyminen taikurien ja noitien välillä on ykköskysymys.
Kommentit
Lähetä kommentti