Maailman tunnetuin isotissinen blondi museossa

Karhukin on saanut pinkin rusetin!

Barbie, rakastettu ja parjattu ikoni

Barbie lienee niin tunnettu tavaramerkki, ettei hän juuri esittelyjä kaipaa. Barbie voi olla joko itsenäisen ja tasa-arvoisen naisen roolimalli, joka voi tehdä mitä haluaa, ärsyttävä tai kiehtova seksisymboli, toivoton muodinorja ja melkein mitä muuta tahansa. Näkökulmasta riippuen voi ajatella, että Barbie on hyvä roolimalli tai suorastaan jostakin helvetin esikartanosta tuleva paholainen.


Oppaamme Mari Rautiainen. Suosittelen näyttelyyn tutustumista opastuksella jos suinkin mahdollista!


Osallistuin lauantaina Kansallismuseossa Barbie - The Icon -näyttelyn bloggaajille tarkoitetulle opastukselle, jonka veti Mari Rautiainen. Kuulimme monia kiinnostavia seikkoja Barbien synnystä ja elämästä. Ja tietenkin lukuisista kohuista, joita Barbie on nostattanut. Yksi kohuista liittyi Barbien 50 kilogrammaan ikuisesti pysäytetystä vaa'asta. Mukana oli tietenkin keittokirja, jonka ainoa resepti on "Don't eat!"


Ensimmäinen Barbie

Barbie aikansa kuvana ja vaikuttajana


Hyvissä ajoin ennen  BarbieThe Icon näyttelyä nousi kohu siitä, onko näyttely sopiva Kansallismuseoon. Itseänikin mietitytti näyttelyn kaupallisuus. Ja mietityttää itse asiassa yhäkin. 

Toisaalta on hienoa, että naisten ja tyttöjen kulttuuria tuodaan esille  Kansallismuseossa. Ajattelen, että Barbiet olivat aika oleellinen osa oman lapsuuteni leikeissä ja Barbie on ilmiönä sekä heijastanut omaa aikaansa, että varmasti myös vaikuttanut siihen. Barbiet ovat kyllä varmasti vaikuttaneet itseeni ja käsitykseeni naiseudesta. Sitä, millä tavoin, on tosin enää vähän vaikea tavoittaa. 

Barbie kuitenkin tulvauttaa erilaisia muistoja ja mietteitä päähän. Aloin oikein pohtia, että eivät kai hiuksenikin ole edelleen pitkät juurikin noiden turmiollisten barbieleikkien ansiosta? Joissakin asioissa Barbie on ollut edelläkävijä, esimerkiksi tarjonnut tytöillä mahdollisuutta muuhunkin kuin hoivaleikkiin. Toisaalta joissakin asioissa Barbie on ollut hidas. Esimerkiksi tummaihoinen Barbie tehtiin vasta suhteellisen myöhään.

Vähän epämukavakin olo minulle tuli näyttelyssä kaiken muovin ja luonnottoman upeiden naisvartaloiden keskellä. Ei, minä en ottanut selfietä  näyttelyssä! Ajatuskin ahdisti liikaa...



Sen verran ahdistuin kaikkien muovisten kaunottarien keskellä, etten ottanut selfietä

Lisää muistoja

Aikuisena olin yllättynyt kun kuulin, että jotkut eivät olleet saaneet Barbieita esimerkiksi siksi, että ne edustivat paheellista yliseksuaalista kulttuuria. Tässä ajattelumallissa Barbie on isotissinen blondi, joka ilmeisesti kannustaa pieniä tyttöjä säädyttömään elämään.

Nukkea on pidetty liian kapitalistisena. Joka kolmas sekunti kuulemma maailmassa myydään Barbie. Eli ihan perusteettomana ei tuota väitettä voi pitää. Lisäksi ansaintalogiikka on rakenettu niin, että vaikka nuket ovat suhteellisen edullisia, ovat nuken vaatteet  kalliita. Muistan tuon lapsuudestani. Meillä oli Barbieita tarpeeksi mutta emme harmikseni koskaan saanet Barbieille vaatepakkauksia, vaan lisävaatteet olivat enemmänkin jotakin omia sovelluksiamme, joita teimme esimerkiksi huiveilla tai kankaanpaloilla. Lisäksi Barbiet tietenkin vaihtelivat keskenään vaatteitaan.


Viimeinen Barbie, jollaisen olen itse saanut. Koska ikä ja kiinnostuksenkohteet alkoivat ajaa ohi Barbieleikeistä jäi hänen leikkiuransa lyhyeksi. Vieläkin kyseinen Barbie taitaa makoilla hyllyllä lapsuudenkotini vaatehuoneessa odottelemassa, että joku ottaisi leikkiin mukaan.


Omassa lapsuudenkodissani Barbieta ei kyseenalaistettu. Saimme sisareni kanssa sekä aitoja Barbieita, että halpoja kopioita. Muistan, että noita muita kuin Barbieita sorsittiin leikeissä.  Ainut miespuolinen nukkemme ei ollut aito Ken. Lisäksi tällä miespuolisella nukella oli muistikuvieni mukaan ihan typerät vaatteet. Hänellä oli  valkoinen, jostain syystä mielestäni ällöttävä, puku päällä. Eikä hän muutenkaan ollut mielestäni komea, tosin aidot Ken nuketkaan eivät juuri itseäni kiinnostaneet.  Mieleeni on kuitenkin jäänyt serkkuporukan leikki, jossa saimme poikaserkkumme Kenin rooliin.

Barbieilla leikittiin valtavasti ja minulla oli pitkään hyllyssäni pieni syvennys, joka oli Barbien koti ja jossa leikit usein tapahtuivat. Kalustukseen kuului ainakin barbien tuoli, vaatekaappi ja lisäksi äitini tekemiä kalusteita.  Jossain vaiheessa leikimme ystäväni kanssa erityisesti Barbien missikissoja, joissa oli erilaisia pukukierroksia. Nyt tätä postausta kirjoittaessani olen muistellut lämmöllä lapsuuteni ystäviä, joiden kanssa jaoimme Barbieiden, My Little Ponyjen ja monien muiden leikkien maailman. 

2000-luvun alussa, kun nuorena feministinä, opiskelin innoissani naistutkimusta, muistan, että Barbiet synnyttivät seminaarissa, jossa käsiteltiin lasten leikkiä pitkiä pohdintoja laidasta laitaan.




Barbie on toiminut varsin monissa ammateissa


Pohdintaa näyttelystä

Näyttelystä minulla oli etukäteen kliininen mielikuva.  Jokseenkin kliiniseksi ja muoviseksi mielikuvani jäi myös näyttelyn jälkeen. Barbie näyttely on kyllä kiinnostava kokonaisuus ja paljon on  asioita, jotka puhuvat näyttelyn puolesta.  

Lopulta on tärkeää, millaista yleisötyötä näyttelyn tiimoilta tehdään. Vinkkasin jo Pienten taikapiirin Facebookissa kiinnostavasta keskustelutilaisuudesta, joka järjestetään Tiedekulmassa. 

Barbie ei ole kuulemma mennyt koskaan naimisiin. Hääpukuja hänellä on kuitenkin ollut useita!


Valtava kiinnostus näyttelyä kohtaan ainakin vaikutti olevan. Näyttelyssä oli paljon kävijöitä, joista enemmistö oli naisia. Myös miehiä ja lapsia oli tullut näyttelyä katsomaan.

Itse olisin kaivannut esimerkiksi lasten leikkien jäljiltä kuluneita ja kaltoinkohdeltujakin Barbieita ja muutenkin kertomuksia siitä, miten lapset ovat Barbieilla leikkineet. Lisäksi esimerkiksi erilaiset Barbien innoittamat kulttuurintuotteet, kuten punkhenkiset Barbiet ja toisaalta se, että jotkut naiset ovat valmiita, vaikka minkälaisiin leikkauksiin, että muistuttaisivat Barbieta, olisivat olleet todella kiinnostavia näkökulmia ilmiöön.  

Väkisinkin näyttely, siitä huolimatta, että siellä nousi paljon mielenkiintoista esille, näyttäytyi itselleni aika vahvasti Mattelin myyntinäyttelynä. Rehellisyyden nimessä ilman rentoa ja kyseenalaistaviakin näkökulmia tuovaa opastusta olisin kirjoittanut näyttelystä paljon negatiivisemmin. 


Silkstone-Barbien eleganssia

Jokaisen varmasti kannattaa muodostaa oma kantansa näyttelystä. Katsottavaa ja pohdittavaa varmasti riittää sekä entisille Barbieleikkijöille, keräilijöille että Barbieen ja kaupallisuuteen kriittisesti suhtautuville. Ja monet varmasti löytävät itsensä monestakin kategoriasta.

Kiitos Kansallismuseo kutsusta  ja Mari Rautiaiselle raikkaasta ja luontevasta opastuksesta näyttelyyn!

Barbie – The Icon on mahdollista nähdä Kansallismuseossa 26.8.2018 asti. Liput näyttelyyn maksavat 15/11 euroa. Museokortin omistajille ja Helsinki Cardilla sisäänpääsy näyttelyyn maksaa 3 euroa. Alle 18-vuotiaat pääsevät näyttelyyn ilmaiseksi.

Kommentit

  1. Täytyy sanoa, että tunnen itseni vähän tyhmäksi. Olemme olleet samalla opastetulla kierroksella, mutten tunnistanut sinua. Olisin toki vaihtanut muutaman sanan, jos olisin tunnistanut. Nyt jälkikäteen kun luin, että olit siellä, taidan tietää, kuka olit.

    Opastus oli kyllä tosi hyvä ja avasi paljon näkökulmia näyttelyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentistasi! Minä taas tunsin itseni vähän turhan kiireiseksi tuona päivänä. Olin jo tulossa Tunneteatterin hymyn huulille nostattaneesta Peter Pan esityksestä ennen tuota kierrosta ja varmaan jo valmiiksi vähän ylikierroksilla. Tunnistin sinut ja olisin myös mielelläni jutellut muutaman sanan sinun, kuten muidenkin kierroksella olevien kanssa, vaikka muita en tuntenut ennestään.

      Opastus oli kiinnostava ja myös Barbie ja leikkimisen kulttuuri tilaisuus kiinnostaisi itseäni kovasti. Luultavasti kuitenkin menen tuona samana aikana kun se olisi kummituskierrokselle ja piknikille. Kummituskierrokselle on nimittäin tehnyt mieleni jo pidempään. Nyt sellainen järjestetään kansatieteen opintoihin liittyen, niin luultavasti menen sinne.

      Meillä oli tuon opastuksen aikaan lastenhoitaja ja kiirehdin kauhealla vauhdilla jo vähän kesken sen kierroksen ulos museolta, että ehdin vielä puolison kanssa pikaisille treffeille, kun hänen piti mennä vielä illaksi töihin ja minun taas lastenhoitajaa vapauttamaan. Kävimme Cafe Damascuksessa, jossa en aikaisemmin ollut käynyt. Oli tosi kiva paikka ja ruoka maukasta! Mutta kaikkineen ehkä vähän turhankin paljon ohjelmaa yhdelle päivälle, vaikka mukava päivä olikin.

      Poista

Lähetä kommentti