Oiva Tonttu Toljanteri ja outo jouluvieras

Annukka Kiuru (teksti) ja Sirkku Linnea (kuvitus) Tonttu Toljanteri ja outo jouluvieras. Helsinki: Minerva.

Pidimme vanhemman lapseni kanssa viime vuoden uutuudesta, Annukka Kiurun Tonttu Toljanterista kertovasta joulukalenterikirjasta. Tämän vuoksi halusimme luettavaksemme myös tämän joulun uutuuden Tonttu Toljanteri ja outo jouluvieras.

Myönnän, että suhtauduin hiukan skeptisesti tähän kirjaan vaikka viimevuotinen kirja Toljanterista olikin vakuuttanut. Aikamoinen ilmestymistahti kun nämä ovat kuitenkin laajahkoja lastenromaaneja ja riittäisikö tähän vielä aiheita, pohdiskelin. Saimme yllättyä positiivisesti ja suosittelen kirjaa ehdottomasti muillekin! Me kummatkin olimme sitä mieltä, että tämä oli jopa parempi kuin viime vuoden kirja, jonka luimme uudelleen ennen uutuuteen tarttumista. 

Tonttu Toljanterin ja hänen ystäviensä seikkailuista lukiessa saa nauraa. Kirja on jaettu 24 lukuun, joten sitä voi lukea joulukalenterikirjana. Kiurun dramaturginen ote puree. Aina luvun lopussa hän vihjaa hiukan seuraavasta päivästä ja hän yleensä kehottaa nukkumaan yön yli seuraavan päivän tarinan kuulemiseksi. 

Me olimme malttamattomia ja luimme paljon pidemmät pätkät kerralla. Siinä mielessä tässä on oiva joululahjakirjakin, vaikka vasta joulunpyhinä luettavaksikin. Jokaisessa luvussa sattuu ja tapahtuu.  

Kirjassa äkäampiainen pistää Toljanteria ja hän sairastuu tuhmaikään. Tuhmaikä vastannee ihmisten uhmaikää. Se vaivaa monia pieniä tonttuja mutta on harvinainen iäkkäämmillä tontuilla, joihin Toljanteri kuuluu.  Parhaansa mukaan Toljanteri yrittää selvitellä, miten pääsisi kiukustumisestaan eroon.

Pulmasta tulee iso kun Toljanteri ei joululahjojen menettämisen pelossa uskalla avoimesti kertoa vaivastaan. Tukena, ja välillä myös asioiden mutkistuttajina, ovat muun muassa Toljanterin ihastus lääkäritonttu Lettu ja nuori tonttu Tuulikki. Tonttulassa tapahtuu kummallisia asioita ja lopulta Toljanteri kohtaa myös kaksoisolentonsa.

Toljanterilta näyttävän, mutta täysin erilaisen tontun, jakaessa Toljanterin työt salassa muilta,  syntyy soppa jos toinenkin. Varsinkin kun Toljanteri ja toinen tonttu kantavat kummatkin omia salaisuuksiaan.

Kirjassa on perinteisen lastenromaanin henkeä. Kiuru käsittelee kiukkua ja oman tahdon kehittymistä aiheena hellästi ja ymmärtäväisesti. Toisista välittäminen on myös yksi kirjan ydinasioista.

Sirkku Linnean kuvitus, johon itselläni oli ehkä vahvojen Toljanterista television kautta syntyneiden mielikuvien kautta vähän totuttelemista ensimmäisessä Toljanteri kirjassa, tuntuu olevan  tässä kirjassa kuin kirsikka kakussa. Tonttujen ilmeikkyys pääsee kuvituksessa esille oivasti ja paikoittain vahva värimaailma ihastuttaa.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Kirjasta Tonttu Toljanteri ja joulupukin salainen tehtävä olen kirjoittanut täällä.