Joulukalenterikirja klassikkosaduilla ja lasten joulupuuhatarinoilla

Brigitte Weninger (Tarina), Eve Tharlet (kuvitus) ja Tuula Korolainen (käännös, englanninkielisestä versiosta, saksankielinen alkuteos Geschichten aus dem Weihnacftswald, 2015) Tähtipuu ja muita joulutarinoita. 2017 Helsinki: Lasten Keskus.

Harmoninen joulukirjauutuus

Olemme aloittaneet todella aikaisin joulukirjojen lukemisen. Eilen näimme jouluisen teatteriesityksen ja pipareita leivottiin jo lokakuussa. Leivontaa ei tosin tehty erityisen joulufiiliksissä, vaan yksinkertaisesti siksi, että lapset pitävät pipareista ja niiden leipomisesta. Nyt alan sitten vähitellen postailla joulujuttuja.

Tähtipuu ja muita joulutarinoita hurmaa kauneudella ja harmonialla. Kirjaa on meillä luettu pitkin syksyä. Kirja sopi mainiosti kauden ensimmäiseksi joulukirjaksi, koska kaikki tarinat eivät ole itsestään selvän jouluisia. Eve Tharletin kuvitus on herkkää ja pehmeää. Kirja on jaettu 24 lukuun, joten sitä voi lukea joulukalenterikirjana. 




Klassikkosatuja ja lasten joulua

Kirjassa on kehyskertomuksena tarina, jossa tonttulapset Virpi ja Visa tulevat kyläilemään ukkinsa Juurakon luokse, heidän äitinsä ollessa viimeisillään raskaana. Ukki kertoo tonttulapsille tarinoita, niin, että suurin osa kirjan luvuista onkin yksittäisiä satuja.  Monet sadut ovat sellaisia, jotka meillä löytyvät jo jostakin muusta kokoelmasta, ehkä hiukan erilaisina versioina. 

Klassikkosatujen väleillä vuorottelevat  lasten joulun odotusta ja joulunviettoa kuvailevat sadut. Monissa tarinoissa on vahva moraalinen opetus mukana. Hyvä saa palkkansa, aivan kuten vastaavasti pahuus ja laiskuus. Lapset auttavat hiirtä tai koditonta, säälivät kuusta ja järjestävät sen hakkaamisen sijaan joulun juhlinnan metsässä tai huonosti käyttäytyvä lapsi oppii toimimaan koululuokassa toisin. 

Tuula Korolaisen huolelliselle käännökselle voi antaa kiitokset. Sen kieli on kaunista. Lisäksi itselleni tuli olo, että samalla kun hän tavoittaa tutun ja turvallisen, säilyy ainakin joissakin tarinoissa jotenkin keskieurooppalainen sävy, joka tekee tarinat ainakin itselleni kiehtovalla tavalla kiinnostaviksi.  

Nämä sadut ovat ehkä aikuiselle jo vähän kliseisiä, mutta toisaalta nostalgiannälkään ne toimivat hyvin. Meillä tämä kirja on vedonnut erityisesti nelivuotiaaseen kuulijaan. Olemme lukeneet kirjan kertaalleen läpi, mutta monia satuja, joihin hän ihastui, olemmekin sitten lukeneet monituisia kertoja uudestaan.

Tämän kirjan kautta meillä kiinnostuttiin klassisista saduista, esimerkiksi venäläiseen kansansatuun perustuva Lumityttö Snegurotshka koskettaa ja liikuttaa. Kirjan myötä nelivuotias innostui esimerkiksi kuulemaan muitakin versioita Kolmesta pienestä porsaasta kuin kirjan sadun Kolme pientä jouluporsasta. Itseäni tämän sadun valinta tähän kirjaan jouluruokaperinteen kannalta hiukan tosin mietityttää. Meillä tätä tosin ei varsinaisesti tarvitse pohtia koska emme syö muuta lihaa kuin kalaa.




Kirjan kristilisyydestä

Jos ehdottomasti haluat välttää uskonnollisia sisältöjä (lasten)kirjoissa en suosittele tätä kirjaa teille.  Kirja on avoimen kristillinen maailmankuvaltaan ja sisällöiltään, vaikka kaikissa tarinoissa tämä ei toki esille tulekaan.

Kirja sopii kodin lisäksi  hyvin vaikka seurakunnan kerhoon tai pyhäkouluun. Itselläni on lähipiirissä yksi pyhäkoulun opettaja. Niinpä hän saakin tämän kirjan meiltä vielä ennen joulua. Kirjassa on muun muassa tarina Jouluyö, juhlayö -laulun synnystä ja pohdintaa joulun ihmeestä nimenomaan kristillisestä näkökulmasta. Etelä-Pohjanmaan yhtenäiskulttuurin kasvattina tunnistan, että juuri tällaista kirjaa minulle olisi luettu lapsena täysin kyseenalaistamatta. Itse myönnän vähän yskiväni mielessäni kun luen tätä kirjaa lapsilleni, mutta olen lukenut silti. He saavat itse muodostaa käsityksensä asioista ja uskonnosta mutta esimerkiksi rakkaus lähimmäisiä kohtaan on mielestäni tärkeä oppi, joka ei ole mitenkään  kristinuskon yksinoikeus. Vaikka itse en voikaan varsinaisesti sanoa olevani uskovainen, kuulumme kirkkoon. Maailman pahuuden keskellä toisi varmasti itsellenikin lohtua, jos uskoisin enemmän korkeampiin voimiin.


Kirjasta löysin itse muutamia satusuosikkeja. Niihin kuuluu Salaperäinen kristalli, jossa sisäisesti kaunis kääpiö Tiera  löytää ystäviä ja uskaltautuu tulemaan esille myös päivisin.  Karhuvaarin uusi vuode on myös hauska ja kauniisti kuvitettu eläinsatu. 




Yksi suosikeistani on ehkä hiukan yllättäen Taivaan pojan vuode. Arvaan, että olisin lapsena ihastunut tarinaan, jossa kaikki eläimet näkevät oma kuvansa tullessaan katsomaan Jeesus-lasta. Ja tuo kuvitus! Ihan erityisesti kirjan eläinkuvitus on kiinnostavaa ja kiehtovaa.

Kirja on saatu kustantajalta.

Kommentit