Miina ja Manu, lapseni suosikkikissat ja kirja-arvonta!


Tuula Puranen (teksti) ja Kristian Huitula (kuvitus) 2017 Miina ja Manu. Routa porsaan kotiin ajaa. Tampere: Satukustannus.

Olemme saaneet Satukustannukselta kaksi kappaletta Routa porsaan kotiin ajaa -kirjaa. Toinen kirjoista on arvottavaksi teidän lukijoiden kesken. Arvontaohjeet ovat postauksen lopussa.

Kuinkahan monta kertaa olen lukenut Miina ja Manu kirjan? Aika monta! Miinat ja Manut ovat kuuluneet meillä lukemistoon, joista kumpikin lapsi on pitänyt. Varsinkin nyt kuopuksen kanssa, jonka Miina ja Manu intoilu on vieläkin kovempaa kuin esikoisella,  meinaa välillä ärsyttää kun lapsi illasta toiseen pyytää Miina ja Manua luettavaksi.

Tuntuukin joskus, että paljon aikaa kuluu esitellessä hienoja uutuuskirjoja blogissa (kyllä me siis ihan oikeasti luetaan nekin), mutta sitten illasta ja (päivästäkin) toiseen luetaan käytössä kulunutta, ehkä jo teipattua ja rypistynyttä Miinaa ja Manua, jonka osaa varmaan jo jokainen perheenjäsen lähes ulkoa. Hauskaa on kuitenkin se, että välillä vanhempi lapsi lukee niitä pienemmälle lapselle ja lapset toistelevat niistä hassuja juttuja keskenään! Ja hei mun lapsi rakastaa näitä!

Sarjan monipuolisuuden etuna on esimerkiksi se, että osa kirjoista, kuten uutuuskirja Routa porsaan kotiin ajaa, on kirjoitettu isoin kirjaimin. Tässä kirjassa aiheena ovat erilaiset sananlaskut. Millaistakohan on kun on ketunhäntä kainalossa? Suurin osa kirjasta käsitellään livistänyttä porsasta ja roudassa riittää kummastelemista. Pidän kirjan ideasta, jossa lasten pääsevät pohtimaan erilaisia arjessa yleisesti käytössä olevia ilmauksia, jännittävän tarinan kautta.



Toisina iltoina olen vain tyytyväinen siihen, että kuopus haluaa, että hänelle luetaan Miinaa ja Manua ja esikoinen puolestaan toivoo iltasaduksi Aku Ankkaa! Kyseessähän ovat varsin nopeasti ja helposti luettavat opukset, kolmekin kipaletta menee hetkessä. Miina ja Manu kirjoja voi välillä torua sukupuolistereotypioista. Miina on huolellinen ja Manu säheltää.

Lisäksi varmaan johtuen siitä, että sarjaa on tehty monenkin tekijän toimesta eri aikoina itseäni välillä huvittaa sarjan tietty ristiriitaisuus siinä, että välillä Miina ja Manu tuntuvat taipuvan melkein mihin vaan tarpeen mukaan. He asuvat vaikka välillä maalla ja välillä kaupungissa. Lapsia tällaiset pikkuseikat eivät häiritse tippaakaan, vaan heistä on täysin luonnollista, että välillä Miina ja Manu ottavat tamperelaisina vastaan maalaisvieraita ja välillä vierailevat kaupungissa ja välillä taas sukulaisten maatilalla.

Miina ja Manu on sarja hyvän mielen kirjoja. Sarja on monipuolinen sisältäen kirjoja erilaisista arjen asioista, kuten kotiaskareista ja tärkeistä taidoista, kuten uimisesta ja pyöräilystä. Miina ja Manu lääkärissä ja Miina ja Manu hammaslääkärissä ovat myös auttaneet kumpaakin lastani kohtamaan jännittäviä tilanteita. Ja tiedänhän minä toki, että toisto on lapsille tärkeää lukemisessakin. Nyt se työstää jotakin tosi tärkeää juttua, koitan ajatella lukiessani kymmenettä kertaa samalla viikolla, miten Manun kädet jäävät kiinni taikinaan...

Aapinenkin sarjasta löytyy (ja minkään muun aapisen parissa eivät lapseni ole nauraneet niin paljon kuin Miinan ja Manun version). 

Sarjassa on myös paljon äänisatuja ja e-kirjoja, (joihin emme jostain kummallisesta syystä ole juuri tutustuneet). 

Kirjat ovat kotimaista tuotantoa painoa myöten, josta sarja mielestäni ansaitsee lisäpisteitä!



Järjestelin tätä postausta suunnitellessani meillä olevat Miina ja Manu kirjat nätisti esille ottaakseni niistä kuvan. Tarkoituksena oli laittaa kuopuksen isoimmat suosikit etualalle. Pari minuuttia hommaan käytettyäni tulivat lapset paikalle ja kysyivät, mitä ihmettä teen.  Kolmevuotias vei järjestelystäni kaksi kirjaa, jotka varasi tämän illan iltasaduiksi. Samalla hän sekoitti koko järjestyksen muutenkin. 

Minulla oli jo kiire muihin hommiin, mutta ennen kaikkea tuli olo, että näinhän mun tämä kuva pitää ottaa. Tällaistahan meillä on! Lapset leikivät usein kirjoilla myös niin, että tekevät niistä kaikenlaista leikkeihinsä (kuten autoradan lattialla). Kuopus tuo muutenkin usein koko Miina ja Manu pinon hyllystään, jossa pidämme sekä omat että kirjaston Miinat ja Manut (allaolevassa kuvassakin on kumpiakin), lattialle. Hän levittää ne pitkin lattioita ja kasailee pinoon omat suurimmat suosikkinsa, joka on iso pino ja tekee pienen pinon niistä, jotka ovat hänestä tyhmiä. Tyhmätkin, (vaihteleva joukkio), ovat kuitenkin kelvanneet luettaviksi moneen otteeseen! Hän tutkii näitä kirjoja paljon myös itsekseen. Meillä on usein lastenkirjoja lattialla, muttei varmaan mitään muita niin usein kuin Miinat ja Manut!



Pyytäessäni arvostelukappaletta uudesta Miina ja Manu kirjasta mainitsin Satukustannukselle, että Miina ja Manu ovat kuopuksen suursuosikkeja, eikä hän varmasti malta luovuttaa kirjaa arvottavaksi.  Saimmekin kaksi kirjaa, toisen meille itselle ja toisen arvottavaksi. Joten arvottava kirja on ihan uusi. Hyvä niin sillä meidän Routa porsaan kotiin ajaa on jo hyvin sisäänajettu ja se on jo tehnyt junamatkankin mummolaan kanssamme.

Onko Miina ja Manu tuttu? Pidetäänkö teillä heistä? Mitkä ovat teillä suosikkeja Miina ja Manu kirjoista tai kirjojen hahmoista? Vastaa näihin kysymyksiin 20.8 klo 22 mennessä tai kerro oma Miina ja Manu muistosi, joko Bloggerissa tai Facebookissa, niin olet mukana arvonnassa. Laitathan mukaan yhteystietosi niin, että onnistun tavoittamaan sinut jos voitto osuu kohdallesi.

Oma suosikkini lukemistamme Miina ja Manu kirjoista on Seikkailu Suomessa, joka on  matkakirja, jossa on myös syvällistä sanomaa. Lasten suosikit ovat vaihdelleet. Miina ja Manu maatilalla ja Miina ja Manu leipureina olivat pitkään kuopuksen suosikkeja, mutta viime aikoina seikkailullisemmat kirjat, kuten juuri Seikkailu Suomessa ja Miina ja Manu eksyksissä, Miina ja Manu salapoliiseina ja Miina ja Manu merirosvolaivalla, ovat saaneet enemmän suosiota. 




Kommentit

  1. Olen itse lukenut näitä lapsena, joten tullut hasmtrattua omallekin lapselle. Kaikista on tykätty, mutta varsinkin merirosvo-aiheisesta ja niistä, missä opeteltiin liikennesääntöjä. kaljukeiju@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja onnea arvontaan! Kiva kun olet taas mukana! Mä en taas jostain syystä muista Miinaa ja Manua lapsuudestani, vaikka sarjaa on kai alettu tehdä jo 1982 ja olen itse syntynyt 1979, eli olisin kyllä ollut kohderyhmää. Mutta olen joskus miettinyt, että johtuuko se, että henkilökohtaisesti suhtaudun Pupu Tupunaan ehkä myönteisemmin kuin Miinaan ja Manuun just siitä, että Pupu Tupunat muistan lapsuudestani ja rakastin niitä!

      Poista
  2. Näitä luettiin pojille aikoinaan, uudestaan ja uudestaan. Voin jopa vielä muistaa kirjoista lauseita, kuten "Miltä pulssi tuntuu?" Kirja oli varmaankin Miina ja Manu lääkärissä :)
    postin.tuomaa@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisestasi ja onnea arvontaan! Kiva kun olet mukana. Monet jutut Miinoissa ja Manuissa ovat kyllä mieleenjääviä :)

      Poista
  3. Meillä on vain yksi Miina ja Manu- kirja, sellainen palapelikirja. Manu taitaa olla suosikki :)
    s.kansakoski(at)luukku.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta ja onnea arvontaan! Miina ja Manu palapelikirjaa en olekaan nähnyt. Muuten mulla on palapelikirjoista vähän sellainen kokemus, että vaikuttivat ensin tosi hauskalta idealta mutta käytännössä niitä paloja on vaikea pitää tallessa.

      Poista
  4. Voi kyllä meillä tunnetaan ja tykätään kovasti. Kaksi isompaa lasta ovat näihin aivan ihastuneita - kuten äitikin. 1-vuotiaskin varmasti innostuu vähän kasvaessaan. Kävimme kesäteatterissakin katsomassa Miinaa ja Manua. Kirjoja on yksi oma ja kirjastosta lainataan lisää. Tälläkin hetkellä on yksi lainassa. Kaikki kirjat kivoja, mutta sanotaan suosikiksi se ikioma: Kotiaskareita, koska sitä on eniten luettu.
    Hiisukas (hiisukas(at)gmail.com)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta ja onnea arvontaan! Ai Miinan ja Manun on voinut nähdä kesäteatterissakin. Kolmevuotias olisi varmasti ollut aivan ihastunut Miina ja Manu teatteriin!

      Poista
    2. Ja pieni Googlehakuhan sen kertoikin. Miina ja Manu esityksiä voi tilata näyttämöille ja yhteystiedot löytyvät tuolta: http://www.lastenteatteri.com/ Tämä lähinnä tiedoksi jos joku haluaa järjestää tapahtuman, jossa olisi Miina ja Manu teatteria. Jos järjestät tällaista pääkaupunkiseudulla, kerro meillekin :)

      Poista
    3. Joo, meillä 3- ja 6-vuotiaat tykkäsivät kovasti - ja myös äiti. Ehkä pääsemme kohta uudelleen, kun näyttäisi olevan lähettyvillä toinen teatteri. Pääkaupunkiseudun esityksistä en valitettavasti tiedä.
      Hiisukas

      Poista
  5. Meiltä löytyy muutama Miina ja Manu kirja ja niitä onkin luettu ahkerasti. Kyllähän ne päähenkilöt, eli Miina ja Manu molemmat ovat lasten suosikkeja. Miina ja Manu koulutiellä on ollut meillä se luetuin kirja. riiti81(at)gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja onnea arvontaan! Miina ja Manu koulutiellä on varmaan sellainen kirja, jota ei ole ollut meillä koskaan edes kirjastosta lainassa. Ajankohtainen kirja tähän aikaan vuodesta kyllä olisi.

      Poista
  6. Minulle itselle on pienenä näitä luettu, mutta omalle pojalleni en ole vielä näitä jostain syystä hankkinut :) Tulipas jotenkin nostalginen olo :D
    anna_88@luukku.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta ja onnea arvontaan! Mä olen käyttänyt joskus kovankin vaivan löytääkseni joitakin kirjoja, jotka muistan erityisesti omasta lapsuudesta. Miina ja Manu taitaa purra sukupolvesta toiseen ja sarja on osannut myös uudistua vuosien kuluessa.

      Poista
  7. Tuttuja on jo omasta lapsuudesta ja omat lapset pitävät näistä myös =). Ehdottomasti siis mukaan kivaan arvontaan!
    siinatar@gmail.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti