Uppo-Nalle kesäteatterissa Vantaalla

Kuva: Leena Tiuri


Tikkurilan teatterin esitys Uppo-Nalle ja Rohkea Reeta on mahdollista nähdä Kotiseututalo Påkaksen pihapiirissä tänä kesänä. Näin esityksen lasten kanssa ensi-illassa. Heti kun kuulin  esityksestä ajattelin, että meidän on mentävä sitä katsomaan, sen verran paljon meillä on Uppo-Nalleja luettu. Esitysvalinta on myös siinä mielessä oivallinen, että Uppo-Nalle täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Uppo-Nallen luojan, ja hänestä laajan teossarjan kirjoittaneen, Elina Karjalaisen (1927-2006), syntymästä puolestaan on kulunut 90 vuotta.

Kuva: Leena Tiuri


Teatterin katsominen on juhlaa kun on lukenut kirjoja Uppo-Nallesta, mutta esitys aukenee myös ilman näitä taustatietoja. Esityksessä korostuu erilaisuuden hyväksyminen ja ystävyyden merkitys. Ystävyyden avulla voidaan voittaa pelot ja ratkaista pulmat. Ystävyyteen kuuluvat myös riidat ja niiden sopiminen. Esityksessä Reetalla ei ole tekemistä, koulu on mennyt kehnosti, kaverit pilkkaavat ja vanhemmille ei uskalla näyttää todistusta. Äiti on hermostunut ja miettii lähinnä siivousta ja letunpaistoa, isoisä omistautuu urheilulle, isä on omissa maailmoissaan ja rakas isoäiti on Sveitsissä opiskelemassa juuston valmistusta. Toisaalta koko perhettä pidetään vähän originaaleina, mikä tulee esille poliisin suhtautumisessa karkailevaan Laulavaan Lintukoiraan. Uppo-Nalle, joka rakastaa runoilua, on kokenut aikamoisia koettelemuksia ollessaan upoksissa merellä. Hän pelkää kummallisia asioita ja uskoo olevansa tuomittu hylyksi. Amanda Heino Reetana ja Roosa Luhta Uppo-Nallena tekevät ihanan roolityön, ja ystävyyden intensiteetti tuleekin esille heti heidän ensikohtaamisestaan lähtien.  Laulava Lintukoira (Terhi Kaunismäki) on esityksessä samanlainen teatraalinen persoona kuin kirjoissakin. Hän laulelee ja kiljuu muun muassa näin: 

Jos omalle tontille kakkaat, 
ei tule luoksesi rakkaat, 
jos vieraalle tontille kakkaat, 
heti saapuvat luoksesi rakkaat.

Laulavan Lintukoiran ihastus, Tiskiriepu,  on  myös oivallinen tapaus poikkihuiluineen ja hulmuavine karvoineen. Koirat ja niiden hulluttelu tarjoavatkin ison osan näytelmän huumorista. Toisaalta koirat tuovat esitykseen myös jännityselementin koska Laulava Lintukoira kidnapataan. Moni näyttelijöistä tekee myös kaksoisroolin, joka lisää esityksen hauskuutta. Erilaisuuden osalta sukupuolella leikittelyssä ja sen kommentoinnissa on mielestäni onnistuttu esityksessä eläinhahmojen kohdalla. Sukupuoli voikin olla eri kuin esimerkiksi ruumiinmuodot kertovat tai naaraspuolinen voi olla se, joka jahtaa ihastustaan.  Stressaantunut desinfiointiin keskittyvä äiti olisi mielestäni voitu esittää vähän toisessa valossa.   -Se on voinut kuulua kenelle tahansa ja siinä voi olla bakteereja!  Äidin kommentti merellä kelluneesta Uppo-Nallesta kieltämättä kuitenkin ansaitsee paikkansa teatterissa. Ja varsinkin se, miten Reeta tämän jälkeen puolustaa uutta ystäväänsä, on esityksessä tärkeää.

Rakastan teatteria ja jos mahdollista niin vielä enemmän kesäteatteria! Suomen lyhyessä kesässä se on täydellinen ajanviete. Vain pienen kävelymatkan päässä Tikkurilan asemasta sijaitsevan Påkaksen pihapiiri on kaunis ja idyllinen. Sääkin oli  lähes täydellinen yleisölle kattamattomassa katsomossa, ja uskoakseni sää tarjosi parastaan myös esiintyjille. Oli lämmintä ja aurinkoista. Kesken esityksen tuli ihan pieni kesäsade. Sellainen, joka on lämmin ja kuivuu yhtä nopeasti kuin kasteleekin. Kahdeksanvuotias kommentoi, että tämä pieni tihkusade, olisi voinut olla varta vasten suunniteltu esitystä varten. Aivan kuin myös pieni orava, joka kesken kaiken varasti monien katselijoiden huomion, vilistäessään hetkeksi lavalle tunnelmallisten pihapiirin rakennusten kautta. Kesäteatteri tarjoaa myös mahdollisuuden monenlaisille esiintyjille. Tikkurilan teatterin esitys puhkuu nuorta energiaa. Kolmevuotias  huuteli ensimmäisellä puoliajalla, että esitys on kiva. Häneen vaikutti tekevän erityisen vaikutuksen Tiskiriepua esittävä Arttu Lavi ja  hänen poikkihuilun soittonsa. Yksi kesäteatterin lumo liittyy myös siihen, miten näyttämö laajenee ympäröivään maisemaan. Tämän osalta osattiin esityksessä hyödyntää esimerkiksi pihan puuta. Kolmevuotias kyseli innokkaasti, minne kukakin meni ja kurkisteli katsomon taakse esiintyjien sinkoillessa sinne tänne.

Kuva: Leena Tiuri
 

Esityksen suositusikäraja on neljä vuotta. Itse hilaisin sitä alemmaksi, ehkä jopa kaikille sallituksi. Mielestäni esityksessä ei ollut erityisen pelottavia elementtejä. Esityksellä on myös syvällinen puolensa, mutta touhu, liike, musiikki, pihapiiri (ja väliajalla herkkujen osto kahvilasta) auttavat kyllä pitämään pienimmätkin yleisössä kiinnostuneina. Lapsen tasolle meneminen näkyy esityksessä paitsi esimerkiksi hassujen pelkojen kertomisessa myös mielikuvitusleikeissä kuten avaruusmatka leikissä. Tällainen voi myös yhdistää sukupolvia, isoisäkin on tässä kohtaa herännyt lapsellisiin touhuihin, joista voi äidin mukaan saada vaikka baktereeita. Lapsille suunnattu kesäteatteri, sopii mielestäni mainiosti vaikka koko suvulle. Se on ihan vauvaikäisestä lähtien, vauvateatterin lisäksi, ehkä yksi helpoimmista ympäristöistä tutustua teatterin maailmaan. Suosittelen Uppo-Nalle ja Rohkea Reetaa lämpimästi! Oletteko menossa kesäteatteriin tänä kesänä ja jos niin mitä aiotte mennä katsomaan? Onko tietyn teatterin esityksessä käyminen teille perinne vai pidättekö vaihtelusta?

Uppo-Nalle  ystävineen on mahdollista nähdä Påkaksessa 20.8 saakka. Kiva juttu esityksestä löytyy Vantaan sanomista. Jos Uppo-Nalle ei ole ennestään tuttu, ja haluaa lukea jonkun Uppo-Nalle kirjan ennen esitystä, suosittelen alkuun Uppo-Nallea. Esityksessä on hyödynnetty muitakin kirjoja, paljon kuitenkin tätä sarjan ensimmäistä kirjaa, jossa kerrotaan mereltä rantautuvan Uppo-Nallen tarina ja hänen ja Reetan kohtaamisestaan.


Saimme esitykseen kaksi lippua ilmaiseksi. Liput esitykseen maksavat 16/12 euroa ja perhelippu kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle maksaa 50 euroa.

Kuva: Leena Tiuri



Kommentit