Hilla ja Liisi, peikkomusiikkia ja ihania kuvia!


Mari Kätkä, Ulla Piispanen, Tuomas Kesälä, Kymi Sinfonietta ja Sari Airola (kuvitus) Hilla ja Liisi. Kirja ja cd. Äänitteen ovat tuottaneet yhteistyössä Alba Records ja Kymi Sinfonietta. Helsinki: Teos.


Hieno kansi! Ihanat kuvat! Onpas juhlavaa, ajattelin heti, kun laitoin levyn soimaan. Ihan mahtavaa, että levyllä on soittamassa Kymi Sinfonietta. Ensimmäisessä lyhyessä laulussa, Hilla ja Liisi, peikkomaiset Hilla ja Liisi esitellään ja kerrotaan, että he seikkailevat yhdessä. Seuraavassa laulussa luetellaan listoina, mitä kaikkea pakataan matkalaukkuun kun seikkailuihin lähdetään. Listalla on esimerkiksi erilaisia vaatteita, rusinoita ja pikkuautoja. Kun on kaikki kasassa niin laukku suljetaan. Kansi kiinni laitetaan ja lukot lukitaan. Jos on liikaa tavaraa niin päälle istutaan ja lopuksi me laukun päällä vielä pompitaan. Tämän jälkeen mennään juhlatunnelmiin muun muassa pukeutumisen ja tanssin kautta. Omassa suosikissani Peikkokansantanssissa musiikki on kuin tiuhaa jalkojen vilinää. Leikitäänkö kummitusta -laulussa taas musiikki tuo jännittävää tunnelmaa, jota toisaalta laulun leikkisyys miellyttävällä pehmentää. Tässä laulussa kuuluu myös todella oivasti Kouvolan musiikkiluokkien lapsikuoron ääni.



Monen  laulun, tunnelma on villi ja iloinen. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös herkkiä, rauhallisia ja henkistyneitä lauluja, esimerkiksi Iltalaulu, jossa lauletaan tähdenlennoista, toiveista ja tähden johdatuksesta. Mari Kätkä Hillana ja Ulla Piispanen Liisinä laulavat tunteella ja huumorilla. Lapsen maailmaa arvostetaan, ystävyys ja mahtavat yhteiset puuhat leikkien parissa ovat monissa lauluissa aiheena. Tai sitten vaikka ruokailun opettelu, kuten laulussa Muistan Maistan Maun:

Hupsis vaan, mua naurattaa on mustikassa nenänpää. 
Siniseksi kaikki muuttuu, suu ja sormet, äiti suuttuu...
Nyt et koske minnekään, kipin kapin pesemään! 




Tässä samassa laulussa irtoaa vielä maitohammaskin ja rautahammaskin ehtii vielä puhjeta. Aikuisillekin levy antaa ehkä juuri tässä mielessä sanoitusten osalta. Hetkien ohikiitävyys tuntuu paljastuvan, sitä enemmän, mitä isommiksi lapset kasvavat. Sellainen pieni painovirhe tähän kirjaan on jäänyt, että kirjan takana Laulun nimi on tämä Muistan Maistan Maun ja aiemmin kirjassa taas Maistan Muistan Maun. Samanlainen kirjoitusmuodon horjunta esiintyy kirjassa myös Peikkokansan Tanssissa (olisiko se kuitenkin Peikkokansantanssi)?

Tämä on varmasti kaunein käsiini saamista lastenlaulukirjoista. Sari Airolan kuvitus on ihan todella mahtava.  Kuvitusjälki on yhtä aikaa vahvaa ja pehmeää. On hienoa, että kuvitukselle on annettu tilaa. Joka toinen aukeama on varattu kuvitukselle ja tietenkin myös sivuilla, joilla on laulunuotit sanoineen, on kuvituspalasia. Kuvista varmasti löytyy vaikka mitä tarinoita kerrottavaksi myös laulujen ulkopuolelta. Niissä seikkailevat paitsi Hilla ja Liisi myös erilaiset eläimet ja otukset. Värimaailma on taattua Airolaa, runsasta mutta joillakin aukeamilla Airola luottaa lähes pelkästään sinisen sävyihin. Vihreä ja punainen ovat myös vahvasti esillä. On tosi mahtavaa, että näin hienoja levyjä ja kirjoja tehdään. Ja aivan ihanaa, että Teos on kustantanut tämän kirjan. Se on todellinen kulttuuriteko heiltä! Lisäpisteitä tämä kirja saa myös mielestäni aivan ihanasta tyttökulttuurin ymmärryksestä. Nämä pienet peikot ovat prinsessoita aivan omalla rennolla tyylillään. Vaikka eipä sillä, kirja sopii kyllä todella hyvin luettavaksi ja levy kuunneltavaksi myös poikien kanssa!


Kirja levyineen on saatu pyynnöstäni kustantajalta.

Kommentit