Kampelan kolme toivomusta - mahtava teatteriuutukainen meriaiheella!


Kuva: Milla Risku

“Tuolla on onki. Ja tuolla kaukana on majakka.” 
"Miksi tässä on tällainen musiikki?"
“Koska se alkaa?”

Tunnelmat ennen Grimmin klassikkosatuun pohjautuvan Kampelan kolme toivomusta -esityksen alkua olivat odottavaisen innokkaat. Milla Riskun esitys kuuluu Nukketeatterikeskus Poijun ohjelmistoon. Itsekin odotin esitystä kampelasta ja kalastajasta vaimoineen mielenkiinnolla koska Riskun Nukke nukkuu -esityksestä, jonka syksyllä näimme, jäi vakuuttunut olo. Olin tuolloin vaikuttunut esityksen visuaalisesta ilmeestä ja siitä, miten Risku kertoi esityksen taiteilijatapaamisessa nukketeatterin tekemisen saloista. 

Toivesadut, jossa vaatimattomalla taustalla saadaan uskomattomat toivomukset haaveiltavaksi ja esitettäväksi  antavat aineksia moneen. Lopulta palataan lähtöpisteeseen, jossa kuitenkin tajutaan, että asiat ovatkin muuttuneet vaikka kaikki mammona menikin. Ja tärkein, eli tunteet ja läheiset ovat yhä tallella.  Esitys kuvaa toiveita paremmasta, ahneutta ja välinpitämättömyyttä mutta myös ihmisen kykyä muuttaa toimintansa suuntaa. Esitys ottaa vahvasti kantaa merien puolesta ja on ajankohtainen kun muovijätteestä vesistöissä on tullut lähes päivittäisiä uutisia.  
 
Risku sai yleisön osallistumaan kovalla innostuksella. En muista, että olisin koskaan kuullut lasteni nauravan niin paljon teatteriesityksessä. Myös aikuista teatteri huvitti, varsinkin kun lapset tykittivät raikkaita kommenttejaan pitkin esitystä. Roskaaminen tuomittiin ja omahyväisen nuken kauneus ja viisaus asetettiin kyseenalaiseksi.  Viestinnässä yleisön kanssa Risku on aivan huippu. Hänellä on oma lempeän napakka tapansa, jolla hän ottaa yleisön mukaan esityksiin. Risku jopa palkitsi hänen esityksestään innostuneen lapsen esityksen jälkeen katsojamitalilla. Risku on tehnyt esitykseen myös nuket ja lavastuksen. Yllä olevasta kuvasta saa mielikuvaa, miten huolellista työtä ne ovat. Bojan Barić on ollut mukana tekemässä musiikkia esitykseen. Musiikki on yksinkertaista mutta sen lumo toimii. Kun nuket tanssivat ja pyysivät yleisöltä rytmiä pienet ja isot kädet innostuivat ja kotimatkallakin lapset toistelivat yksinkertaisia sävelmiä. Lapsiin tuntui myös vetoavan suora kielenkäyttö. Paluumatkalla seitsemänvuotias kertoi, että hänestä oli hauskaa kun kampela sanoi moneen kertaan kalastajaa typeräksi ukoksi. 

Lapsistani esitys oli hassu ja vaikka tällä esityksellä on myös sanomaa, ei sitä esitetä ryppyotsaisesti. Ehkä on jopa niin, ettei luonnosta välittäville lapsille  tarvitse ryppyotsailla. Heille meren sotkeminen ja roskaaminen muovilla ja sähköromulla on itsestäänselvästi kurja juttu. Jotain erityistä taikaa tässä näytöksessä oli lapsille. Kolmevuotias lapseni on tunnettu (ehkei sentään ihan yleisesti, vaan ihan vain minun kirjoissani) siitä, että alkaa esitysten aikana huudella: “Koska tämä loppuu? Liian pitkä esitys!" Tämä silloinkin kun hän nauttii näytelmästä tai konsertista. Mutta tästä esityksestä hän tuumasi, että se oli liian lyhyt. Lähes ensimmäistä kertaa näin päin! Sanoisinkin, että tämä on aikamoinen palaute tekijöille. Lisää tällaista teatteria! Risku kommentoi esityksen jälkeen, että ensi-illan jälkeen esitys yleensä paranee entisestään. En tiedä, missä on enää parantamisen varaa mutta onhan mahdollista, että yleisö aivan villiintyy tulevissa esityksissä. Riskun esityksistä varmasti vielä kuullaan!


Poijun esityksiä voi tilata esimerkiksi kirjastoihin, kouluihin, päiväkoteihin ja erilaisiin tapahtumiin. Keväällä 2017 Kampelan kolme toivomusta on mahdollista nähdä ainakin Vantaalla Taidetalo Toteemissa 6.4  klo 10 ja Taidetalo Pessissä 19.4 klo 10. Helsingissä sen voi nähdä KokoTeatterissa 9.4 klo 15 ja Espoossa Sellosalissa  20.4 klo 10.15.

Kaksi lippua Kampelan kolme toivomusta -esitykseen saatu blogin kautta.

Kommentit